Vihdoin vedessä

Eilen aamupäivällä koitti vihdoin hetki, että oli aika siirtää puutarhakoristeena nököttänyt Charlotta mereen. 15 min ennen sovittua aikaa kuskilta tuli soitto, että auto vuotaa öljyä. Ei voi olla totta, ajattelin. Eikö ennen juhannusta saada venettä veteen? Nosturiauto saatiin kuitenkin korjattua pikavauhtia ja vene ehjänä veteen. Jännitän aina näitä siirtoja. Kuskit tekevät pitkiä päiviä ja kaikenlaisia inhimillisiä virheitä sattuu. Nyt ei onneksi sattunut.


Vietin pitkän illan veneellä rikiä säätäen. Keularusti ja vanttiruuvit olivat uudet. Vanhoja mittoja piti käyttää lähinnä suuntaa antavina. Uudet pronssiset vanttiruuvit olivatkin todella kevyt kääntää. Aika fiiliksellä piti kiristää. En halunnut venettä ihan banaanille. Hyvänä mittarina veneessä toimii wc:n ylöskäännettävä kansi. Kun se alkaa nostaessa jumittaa sopivasti, niin riki on sopivan kireällä.

Sain onneksi veneen purjehduskuntoon eilen illalla ja tänään katselin, että mukavaa 8 - 9 m/s tuulta oli luvattu illalle. Ei muuta kuin kauden ensimmäinen purjehdus käyntiin. Se on aina se jännittävin, koska pitkän talven jäljiltä taidot ovat aina hiukan ruosteessa. Nyt melkein kaikki meni lähtiessä ok, mutta ylimmän latan olin työntänyt huolimattomasti paikoilleen. Sen fiksasi kuitenkin puolessa minuutissa.


Tuulta oli tosiaankin mukavat 8 - 9(10) m/s aina klo 20 asti. Tasaisella vedellä tuo on sopivasti eloisaan purjehdukseen. Tuntui niin mukavalta tuntea taas merituuli kasvoilla ja tuulen voima. Riki tuntui olevan kohdallaan. Täydellä isolla pääsi mukavasti ja ei tarvinnut hirveästi edes purjeita latistella. Vanhoilla ajolinjoilla pääsin kryssimään ulos merelle Särkän vierestä.


Tällä yhdistelmällä oli jo varsin laaja kokoelma päivämerkkejä. Piti ihan tarkastaa noiden sivumerkkien merkitykset. Ohjailukyvytön alus, joka pitäisi ohittaa tältä puolelta. Ruoppaustoiminta toisella puolella.

Meren auetessa aallokkokin muuttui. Otin suunnaksi Harmajan. Tämä 8 - 9 m/s on siitä kurja välikeli, että aallokko on aika lyhyttä ja rysähtelee keulaan. Yksin purjehtiessa tuolla ei nyt niin hirveästi merkitystä ole. Sitlootassa on aika mukavat oltavat.


Aallokossa uuden kaulahelan tiiviyskin tuli testattua. En purjehduksen jälkeen löytänyt vettä keulan kaapista, ts. lupaavalta vaikuttaa. St-fokan plokillakin on nyt oma reikänsä ja sen saa kunnolla sakkelilla kiinni.


Rantautuminenkin meni ongelmitta ihan kuin ei olisi talvea välissä ollutkaan. Vaatetta olisi voinut laittaa enemmän päälle. Ja siksi lämmin kuppi mehua olisi maistunut suklaapatukan kanssa. Kolme vuotta sitten 16.6. vaimon ollessa viimeisillään raskaana purjehdimme Pihlajasaareen ja söimme terassilla t-paidoissa. Menee tämä ilmastonmuutos nyt ihan väärään suuntaan.


Tästä se lähtee.