Kenraaliharjoitus Stadin saaristossa

Lauantaina hain perheeni takaisin Ugin saaristosta tänne kotikulmille. Klo 11 ajelimme putputilla siellä ja kolmen jälkeen nostimme purjeet kotisatamasta. Tarkoitus oli katsoa miten homma alkaa sujumaan veneessä tytön kanssa ja tehdä viimeinen puutelista tarvittavista tavaroista ennen lomapurjehdusta. Viime vuonna piti taksilla lähteä Haukilahdesta hakemaan puuttuvia juttuja. Jos tällä kertaa olisi kaikki tarpeellinen mukana.


Poika oli jo kuin kotonaan ja liikkuu veneessä sujuvasti. Keksii itselleen puuhaa ja tulee jo varsin usein kannelle ihmettelemään ympäristöä. Keli oli kevyt n. 3 m/s, mikä oli hyvä asia tässä tapauksessa.


Tyttö sen sijaan oli aika hämillään ja alkoi vasta seuraavana päivänä tottua veneessä olemiseen. Onneksi Hokkan liivit ovat loistavat ja eivät haittaa tyttöä yhtään. Mökillä vaari oli todennut tytölle, että rannalle ei saa tulla ilman liivejä. Tyttö oli kävellyt mökkiin, ottanut liivit ja lähtenyt takaisin rantaan. Mummo ja äiti olivat katselleet suu auki.


Pinnaa piti kokeilla ja vinssiä myös. Tässä tytössä on potentiaalia purjehtijaksi.


Länsisatamassa oli kova trafiikki. Kolme laivaa sattui samaan aikaan kun yritimme ylittää väylää. Kevyellä tuulella kannattaa reilusti jäädä odottelemaan.


Tuo näyttää hauskalta. Hyvää treeniä tukilihaksistolle.


Saavuimme yöksi Käärmesaareen, jossa kävin jo lokakuussa. Otin ilta-aurinkopaikan laiturin päästä. Joitakin vapaita paikkoja oli vielä jäljellä. 


 Saaren maasto on kiehtova ja hienoja rantoja riittää. Molemmat lapset olivat energiaa täynnä ja halusivat mennä ite.




Mustikoita. Into poimimiseen on periytynyt äidiltä tyttärelle.

 

Saaresta löytyy grillikatos ja huussit.



Vaimo loihti herkullisen salaatin ja itse grillasin entrecotea. Lapset kun saatiin nukkumaan katselin viinilasi kädessä auringonlaskua upeissa maisemissa vain kivenheiton päässä Helsingistä.


Aamulla nautimme suodatinkahvia. Ensimmäinen aamu tosin oli kaaosta kuten viimekin vuonna. Kaksi aikuista jos yrittää häärätä pienessä veneessä lapset nilkoissa se vaan on liikaa. Pitää kehittää parempi systeemi aamuihin. Vaimokin oli uupunut koska tyttö herätti aikaisin. Pistopunkassa nukkuminen oli uusi kokemus ja ei ehkä kuitenkaan se oikea vaihtoehto.


Matka jatkui vasta klo 11 jälkeen. Sain kirittäjäksi n. 5 jalkaa pidemmän C/R:n. Kivasti sen perä läheni, mutta kääntyi Lauttasaarta kohti ennenaikaisesti. Osaavissa käsissä tuon pitäisi olla 15 - 20 % nopeampi, mutta ainakin sen verran saa haaskattua huonoihin trimmeihin. Tuulta oli n. 7 m/s ja sain st-fokallakin pidettyä 5,4 solmun targetin. Yritimme nukuttaa lapsia keulakajuutassa, mutta vendoissa kierivät pitkin seiniä. Lopulta laitoimme tytön nukkumaan salonkiin tekemääni meripunkkaan tyynyjen väliin. Siitä hän näki meidät ja nukahti lähes samantien. Viime kesänä nukkui ulkona kaukalossa, nyt on siihen liian iso.


Stadin edustalla kisasivat 49erit. Plokkasivat edustan niin, että oli pakko purjehtia läpi. Noita on vaikea väistää. Menevät sen verran lujaa ja ilmestyvät milloin mistäkin. Sveitsin kaksikko meni perästä sen verran läheltä ohi, että siinä olisi voinut heittää ylävitoset.



Kiersimme rennosti Suomenlinnan tytön nukkuessa ja sitten iltapäiväksi Pihlajasaareen. Lasten mielikuvitus on hauska. Pojan mielessä kasa merilevää muuttui merihirviöksi ja ainakin puoli tuntia sitä vastaan taisteltiin eri keinoin. Tyttöä kiinnosti enemmän aurinkorasvan levittäminen äidin tuoreelle seilori-tatuoinnille. Päivälliseksi paistoimme pitsaa.


Paluumatkalla poika väsähti. Pikkusisko käytti heti tilanteen hyväksi ja meni halailemaan. Normaalisti kun isoveli juoksee nauraen karkuun. Lopulta kaikki olivat varsin tyytyväisiä viikonloppuun.