Kosteusmittauksia

May 23, 2014, 10:23 am

Joku blogini anonyymi lukija oli huolissaan Charlottan peräsimen kunnosta. Tämä koska peräsintä irrottaessa tein huomion sen korkeasta painosta. Itse arvelin tuolloin sen sisältävän huomattavasti terästä. Anonyymi lukija oli kuitenkin varma että peräsin on vettynyt. Pintapuolisesti en ole huomannut kosteuden aiheuttamia vaurioita, mutta päätin kuitenkin kokeilla mitata kosteutta rakennekosteusmittarilla. Noita vaan ei ole kovin luotettavina pidetty, mutta päätin kuitenkin kokeilla millaisia tuloksia antaa. Sellainen huomio tässä kohtaa vielä, että vettyneen peräsimen kunnostus on erittäin vaativa remontti, johon kannattaa varata reilusti aikaa. Työvaiheita on todella paljon ja työ kannattaa siksi aloitaa syksyllä, eikä 1 kk ennen kautta muiden huoltotöiden yhteydessä.

Kyljessä mittari antoi pienimpiä lukemia. Vesilinjan jälkeen arvot kasvoivat. Kosteutta vai jotain muuta? Arvo nousi laminaatinpaksuuden noustessa. Referenssinä käytin lokin läpiviennin ympäristöä. Tuohan oli juuri auki ja täysin terve.

Korkeimmat lukemat sain lyijykölistäni, joka siis on pari vuotta raaputettu täysin puhtaaksi ja epoksikäsitelty. Metalli häiritsee mittausta, jonka huomasi myös peräsimestä.

Peräsimen yläosassa, jossa on isot teräsvahvisteet mittari näytti suurimpia lukemia, kuten myös alempana olevien teräsvahvistusten kohdalla.

Keskiosassa ja alhaalla lukemat olivat samat kuin rungossa. No mistä sitten tiedän, missä ja minkä kokoisina teräsvahvisteet ovat. Röntgenillä tuon pystyisi tarkiten havannoimaan.

Mutta koska satun omistamaan viranomaiskäyttöön tehdyn tarkan käsimetallinpaljastimen pystyin varsin helposti paikallistamaan teräsosat. Alhaalta peräsintä löytyy kapeampia soiroja, mutta ylhäällä on huomattavan kokoinen teräsosa. Erilainen, mitä olen esim. FE83:n peräsinremonttia kertovasta kuvasarjasta bongannut.

Voidaanko tällaisa tuloksia pitää luotettavina? Ei mielestäni. Varmuus vaatisi rakenteita rikkovia menetelmiä. Mitään triggeriä mielestäni tässä vaiheessa tuollaiseen tutkimukseen ei kuitenkaan ole.

↧

Miesten kesken

June 12, 2014, 7:41 am

≫ Next: Paketti Turust

≪ Previous: Kosteusmittauksia

Charlottan kausi on tähän asti rajoittunut iltapurjehduksille erilaisten viikonlopputapahtumien takia. Ensi viikonloppunakin on serkun häät, joten halusin nyt keskellä viikkoa kokeilla pojan kanssa kahdestaan yön yli purjehdusta. Pieni breikki perhe-elämästä oli muutenkin tarpeen tytön 2 v uhman takia. Edellisiltanakin meni 2 h kiukutellessa kunnes nukahti väsymyksestä isänsä rinnalle. Molemmat tietysti uupuneina. Mereltä piti siis lähteä voimia hakemaan.

Lähdin töistä aikaisin ja kauppojen kautta poika tarhasta matkaan. Suuntana Suomenlinna ja tutkimuskohteena sen luolat ja tykit. Tuulta todella mukavasti n. 7 m/s. Juuri riittävästi st-fokalle. Hiukan puuskaisa keskittymistä vaativa keli. Lähdössä poika oppi irroittamaan juoksuköyden. Itse sain hienot kryssilinjat kohti Särkkää. Silja Linen kippari ei vaan ollut niistä tyytyväinen ja tööttäili. Nuhteluiden jälkeen piti tehostaa tähystystä.

Pinnan käyttöä harjoiteltiin useamman kerran. Vene on liian iso hänelle harjoitteluun. Jollalla tuo pitäisi harjoitella. Onneksi sellainen on jo mökillä odottamassa.

Ennen rantautumista Suomenlinnaan päätimme kiertää sen tiedustellaksemme etelärannalle sijoitettujen tykkien asemat. Vaikka s/y Charlotta ulkoisesti näyttäkin harhaanjohtavasti vaarattomalta purjeveneeltä, pitää se kuitenkin sisällään huomattavan määrän modernia vakoiluun soveltuvaa tekniikkaa. Mm. langattomalla datayhteydellä ja gps:llä varustetun taskutietokoneen sekä digitaalisen kuvatallentimen.

Tuo aiheutti pojassa wow-elämyksen. Äiti tuskin olisi iloinen tuollaisesta harrastuksesta.

Siljan tööttäilyistä oppineena osasin odottaa Vikingiä saapuvaksi Kustaanmiekasta juuri samaan aikaan kun olimme menossa siitä. Jäimmekin väijymään sivummalle ja bongailimme savupiippua saarten takaa.

Vanhempi herrasmies tuli onneksi auttamaan rantautumisessa ja se meni ok. Nopeasti taskulamput messiin ja saarta kiertämään. Ilma oli upea ja saaressa paljon porukkaa.

Moni purjehtija hyödynsi kauniin ilman ja hyvän tuulen.

Illalliseksi oli graavilohta mozzrellasalaatilla ja uusilla perunoilla sekä pojalle kananugetteja. Niiden valmistaminen olikin vähän niin ja näin, koska paistorasvaa ei muistunut mukaan. Förstin poissaolon huomasi, mutta jotenkin pärjättiin.

Tunnelma satamassa oli todella kiva. Poikakin kertoi että mahtava päivä. Olin isänä tuosta varsin onnellinen.

Loppuiltakin meni kajuutassa kivasti vaimon ostaman Hero Factory hahmon takia. Noiden ja legojen kasaamisessa menee pojalta aina tovi ohjeita seuraten ja sen jälkeen hän alkaa aina kehittelemään niistä omia versioita. Varsin kehittävää toimintaa.

Poika meni tyytyväisenä nukkumaan keulaan hänelle ostamaani makuupussiin. Äiti-ikäväkään ei iskenyt. Itse rentouduin vielä hetken auringonlaskua katsellen. Aamulla sade ropisi veneen päälle ja heräsin jo viideltä siihen ja fallien ääniin. Nuo korjattuani nukahdin kuitenkin uudestaan ja tyytyväisenä nukuimme yli seitsemään. Nopea aamupala ja suunta kotisatamaa kohti. Pieni sade ei tuossa vaiheessa yhtään haitannut. Kiva irtiotto arjesta.

↧

Paketti Turust

June 19, 2014, 9:55 pm

≫ Next: Paluu merelle

≪ Previous: Miesten kesken

Turkulaisse olivat niin pali kauhian kivoi, et lähettivät tällase kiva paketi juhannuslahjaks.

Kyseessä on viime kesänä kaipailemani kova tuulen st-fokka. Purje jota ei välttämättä kovin usein tulla käyttämään, mutta joka on kiva olla olemassa. Purje on tehty tuulialueelle 12 - 18 m/s. NS teki myös isopurjeeni ja olen siihen ollut varsin tyytyväinen. Siksi uskalsin tämänkin heiltä tilata. Kovimmat tuulet missä olen tähän asti purjehtinut ovat olleet n.13 m/s (keskituuli) ja kakkosreivi ei ole vielä koskaan ollut käytössä. Uskoisin että tällä keulapurjeella ja kakkosreivillä pärjää sellaisessa kelissä mihin ylipäätään uskallan tässä vaiheessa lähteä. Purje on pakattuna siitä kivan kokoinen, että mahtuu keulakajuutan sängyn alle tilaan, joka ei ole muuten paljoa käytössä.

Laiturissa katsottuna purje tuntui istuvan varsin mallikkaasti paikoilleen.

Kulmavahvikkeista tulee selkeästi kuva, että purje on tehty kestämään tuulta.

Skuuttikulma istui nätistä. Mitat oli saatu kopioitua mallipurjeesta hyvin. Ensimmäinen purje, jossa on taskut snörpeille.

Myös normaalin skuutti istui kivasti. Tämä on turvallisuuden kannalta hyvä asia. Koskaan ei tiedä, jos ploki tms. hajoaa.

Muuten kulunut viikko on ollut tapahtumarikas. Perjantai 13. päivä ei ollut Charlottalle kovin onnekas. Olin kiristänyt lokin läpiviennin liian kireälle ja muovi väsyi ennenaikaisesti. Kierteistä alkoi tihkua vettä ja kun yritin kiristää lisää muoviosa lähti säröämään. Onni onnettomuudessa tämä sattui kotilaiturissa. Sikaflexin, muovin ja stay afloatin yhdistelmällä sain vuodon pysymään maltillisena (5 L/12 h). Kokonaan en lopulta yrittänytkään vuotoa tilkitä, koska oli selvä että vene pitää joka tapauksessa nostaa ylös. Tämä viikonloppu oli vaan aika huono, koska nosturikuskeilla oli ensimmäinen vapaa viikonloppu sitten huhtikuun. Vasta maanantaina sain veneen pukeille.

Tässä vaiheessa en halunnut uusia lokin läpivientiä samanlaiseksi, vaan päädyin tekemään tulppauksen. Sorvasin alumiinista massaurilla varustetut lätkät.

Osien väliin paljon Sikaflexiä. Pohjan puolelta peitin lätkän epoxy fillerillä, epoksimaalilla ja lopulta myrkkymaalilla. Reiän ympäriltä hioin gelcoatin pois, jotta epoxy filler otti varmasti kiinni. Kova luotto on itsellä, että rakenteisiin ei nyt pääse vettä. Episodin myötä sain arvokasta tietoa läpiviennin vuodon tilkitsemisen vaikeudesta ja pystyn tulevaisuudessa varautumaan paremmin tällaisten tilanteiden varalle.

↧

Paluu merelle

June 23, 2014, 1:10 pm

≫ Next: Aurinkopaneelin asennus ja muuta pientä

≪ Previous: Paketti Turust

Juhannus meni saaren vankina ilman purjehduksia. Kerran onnistuin tosin karkaamaan soutuveneellä 1,5 tunnin saunalenkille. Säätiedotus ei kovin lupaavalta tälle viikolle näyttänyt. Yllätys olikin melkoinen, kun sainkin illaksi oikein mainion 5 - 6 m/s tuulen ja aurinkoa. Töiden jälkeen äkkiä kaupan kautta rantaan ja klo 17:10 oli jo purjeet ylhäällä. Suuntana etelä. Perhettäkin yritin houkutella mukaan, mutta tekstiviesti ei tavoittanut ajoissa. Tyttö pitäisi saada veneeseen jo ihan kokeilun vuoksi. Kesäsuunnitelmamme muuttuvat jatkuvasti uhmaikäisen mielialojen mukaan. Välillä toteamme yhteen ääneen, että tuon kanssa ei voi lähivesiä pidemmälle lähteä. Eikä ainakaan mihinkään rauhalliseen vierasvenesatamaan, niin kova ääni siitä lähtee.

Lämpöä ei hirveästi ollut, mutta puuhastelu piti lämpimänä. Edes tuulenpitävää kuorivaatetta en tarvinnut. Kaupunki näytti kivalta auringonpaisteessa mereltä katsottuna.

Harmaja näytti Päntäriä kiertäessäni 5(6) m/s. Vahvasti olen sitä mieltä, että itätuulellä näyttää liian alhaista. Oma arvioni oli 6(7) m/s. Sain trimmata sekä ison että genoa ykkösen aika litteiksi. Nopeuksiin en ole ollut tyytyväinen tänä kesänä. Riki on kireämmällä kuin viime kesänä. Tuntuu että kryssillä sinne 5,4 - 5,5 solmuun pääseminen on hankalampaa. Paluumatkalla yksi H:kin tuntui liikkuvan liukkaammin. Pitänee palauttaa viime kesän säädöt.

Ilta-auringossa Suomenlinnan rannat näyttivät upeilta. Paluumatkalla huomasin, että st-fokan kiskon kelkasta on yksi rulla murtunut. Menee taas sorvihommiksi. Monenlaisiin hommiin sitä pitää vanhan veneen omistajana pätevöityä.

↧

Aurinkopaneelin asennus ja muuta pientä

July 3, 2014, 12:26 pm

≫ Next: Kenraaliharjoitus Stadin saaristossa

≪ Previous: Paluu merelle

Olen ollut maanantaista kesäleskenä ja nyt on ollut aikaa häärätä veneellä. Työlistalla ollut pitkään aurinkopaneelin hankita. Nykyisessä satamapaikassa tulee niin vähän koneajoa, että akku ei ehdi latautumaan kunnolla. Lisäksi tämän kesän lomamatkalla olisi kiva pitää jääkaappia enemmän päällä mitä viime kesänä. Meillä on varsin pieni jääkaappi ja uskoakseni sähkötarve varsin maltillinen. Siksi en nyt tässä vaiheessa lähtenyt optimoimaan tuottoa vaan hankin 30 W taipuisan paneelin tallinluukun päälle.

Tein asennuksen ilman ruuveja 3M VHB teipin avulla. Myös johto on kiinnitetty sillä. Pitää vielä kietaista valkoinen kangasteippi johdon päälle, jotta hiukan paremmin sulautuu kanteen. EDIT: Johto kannattaa suojata niin, että fallit eivät pääse hiertämään johdon vaippaa rikki.

Veneessäni on sisäkatto tehty lujitemuovimoduulilla, mikä on mahdollisten johtovetojen kannalta hankala. Päädyin sitten tuomaan johdon ulkokautta mahdollisimman pitkälle. Läpivientiä varten ostin kunnollisen läpivientisuojan. Lataussäädin heräsi ilta-auringossakin näyttämään latausta. Pitänee uusia vielä akku, johon paneelin kytkin. Se ei anna käynnistyksessä samanlaista potkua kuin 3 kesää sitten kakkosakuksi hankkimani Vetus.

Spinnun plokini kiinnityksineen eivät ole olleet kovin luottamusta herättävät. Ne ovat olleet kooltaan pienet, kulahtaneen näköiset ja kiinni takakaiteessa. Kokekeemmat purjehtijat tyrmäsivät tuon kiinnityksen ja siksi päätinkin tehdä uudenlaisen. Mikäli plokin kiinnitys olisi pettänyt, olisi spinnun puomi voinut lyödä etustaagiin ja poikkaista sen. Se taas tarkoittaa maston kaatumista. Ei kovin mieluisa skenaario.

Porasin ensin ylisuuret reiät, jotka täytin epoksilla. Kuivuttuaan seuraavana päivänä noihin porattiin oikean kokoiset reiät kiinnitysruuveille.

Alapuolelle tein vielä vahvistukseksi 100 x 100 mm aluslevyn. Varsin epätodennäköistä, että kiinnitys korkkaisi läpi.

Vetolujuutta helalle luvataan yli 2 tonnia, joten pitäisi kestää. Plokiksi tuli Harkenin 57 mm hiilikuitulujitettu malli. Yhdistelmä saa vanhan systeemin näyttämään varsin heiveröiseltä. Plokin paikka voi jotakuta ihmetyttää. Veneeni geometria on sellainen, että spinnun skuutit laitetaan kaiteiden sisäpuolelle. Edit: Näitä hiilikuituplokeja on ilmeisesti hajonnut vastaavassa käytössä ja vaihtuvat samantien metallirunkoisiin Lewmar Synchro D60:siin. Edit2: Vaihtuvat sittenkin D72 malliin, koska D60 ei ollut suoraan varastossa. Työkuorma tuolloin 1100 kg ja murtolujuus 2200 kg.

Työlistalle joutui myös murtuneen rullan takia st-fokan kiskon kelkka.

Sorvasin uudet rullat. Tein niistä hiukan suuremmat, jolloin välys pieneni. Hienosti rullasi tyhjänä ainakin. Itse kiskoakin voisi hiukan hioa. Siihen on ajan saatossa tullut pieniä kolhuja.

Viikonloppuna luvattu hienoa keliä ja pääsemme vihdoinkin koko porukalla yön yli purjehdukselle. Merta ja grillailua ilta-auringossa odotettavissa. Olen tuosta varsin innoissani.

↧

Kenraaliharjoitus Stadin saaristossa

July 6, 2014, 12:34 pm

≫ Next: Matkalla

≪ Previous: Aurinkopaneelin asennus ja muuta pientä

Lauantaina hain perheeni takaisin Ugin saaristosta tänne kotikulmille. Klo 11 ajelimme putputilla siellä ja kolmen jälkeen nostimme purjeet kotisatamasta. Tarkoitus oli katsoa miten homma alkaa sujumaan veneessä tytön kanssa ja tehdä viimeinen puutelista tarvittavista tavaroista ennen lomapurjehdusta. Viime vuonna piti taksilla lähteä Haukilahdesta hakemaan puuttuvia juttuja. Jos tällä kertaa olisi kaikki tarpeellinen mukana.

Poika oli jo kuin kotonaan ja liikkuu veneessä sujuvasti. Keksii itselleen puuhaa ja tulee jo varsin usein kannelle ihmettelemään ympäristöä. Keli oli kevyt n. 3 m/s, mikä oli hyvä asia tässä tapauksessa.

Tyttö sen sijaan oli aika hämillään ja alkoi vasta seuraavana päivänä tottua veneessä olemiseen. Onneksi Hokkan liivit ovat loistavat ja eivät haittaa tyttöä yhtään. Mökillä vaari oli todennut tytölle, että rannalle ei saa tulla ilman liivejä. Tyttö oli kävellyt mökkiin, ottanut liivit ja lähtenyt takaisin rantaan. Mummo ja äiti olivat katselleet suu auki.

Pinnaa piti kokeilla ja vinssiä myös. Tässä tytössä on potentiaalia purjehtijaksi.

Länsisatamassa oli kova trafiikki. Kolme laivaa sattui samaan aikaan kun yritimme ylittää väylää. Kevyellä tuulella kannattaa reilusti jäädä odottelemaan.

Tuo näyttää hauskalta. Hyvää treeniä tukilihaksistolle.

Saavuimme yöksi Käärmesaareen, jossa kävin jo lokakuussa. Otin ilta-aurinkopaikan laiturin päästä. Joitakin vapaita paikkoja oli vielä jäljellä.

Saaren maasto on kiehtova ja hienoja rantoja riittää. Molemmat lapset olivat energiaa täynnä ja halusivat mennä ite.

Mustikoita. Into poimimiseen on periytynyt äidiltä tyttärelle.

Saaresta löytyy grillikatos ja huussit.

Vaimo loihti herkullisen salaatin ja itse grillasin entrecotea. Lapset kun saatiin nukkumaan katselin viinilasi kädessä auringonlaskua upeissa maisemissa vain kivenheiton päässä Helsingistä.

Aamulla nautimme suodatinkahvia. Ensimmäinen aamu tosin oli kaaosta kuten viimekin vuonna. Kaksi aikuista jos yrittää häärätä pienessä veneessä lapset nilkoissa se vaan on liikaa. Pitää kehittää parempi systeemi aamuihin. Vaimokin oli uupunut koska tyttö herätti aikaisin. Pistopunkassa nukkuminen oli uusi kokemus ja ei ehkä kuitenkaan se oikea vaihtoehto.

Matka jatkui vasta klo 11 jälkeen. Sain kirittäjäksi n. 5 jalkaa pidemmän C/R:n. Kivasti sen perä läheni, mutta kääntyi Lauttasaarta kohti ennenaikaisesti. Osaavissa käsissä tuon pitäisi olla 15 - 20 % nopeampi, mutta ainakin sen verran saa haaskattua huonoihin trimmeihin. Tuulta oli n. 7 m/s ja sain st-fokallakin pidettyä 5,4 solmun targetin. Yritimme nukuttaa lapsia keulakajuutassa, mutta vendoissa kierivät pitkin seiniä. Lopulta laitoimme tytön nukkumaan salonkiin tekemääni meripunkkaan tyynyjen väliin. Siitä hän näki meidät ja nukahti lähes samantien. Viime kesänä nukkui ulkona kaukalossa, nyt on siihen liian iso.

Stadin edustalla kisasivat 49erit. Plokkasivat edustan niin, että oli pakko purjehtia läpi. Noita on vaikea väistää. Menevät sen verran lujaa ja ilmestyvät milloin mistäkin. Sveitsin kaksikko meni perästä sen verran läheltä ohi, että siinä olisi voinut heittää ylävitoset.

Kiersimme rennosti Suomenlinnan tytön nukkuessa ja sitten iltapäiväksi Pihlajasaareen. Lasten mielikuvitus on hauska. Pojan mielessä kasa merilevää muuttui merihirviöksi ja ainakin puoli tuntia sitä vastaan taisteltiin eri keinoin. Tyttöä kiinnosti enemmän aurinkorasvan levittäminen äidin tuoreelle seilori-tatuoinnille. Päivälliseksi paistoimme pitsaa.

Paluumatkalla poika väsähti. Pikkusisko käytti heti tilanteen hyväksi ja meni halailemaan. Normaalisti kun isoveli juoksee nauraen karkuun. Lopulta kaikki olivat varsin tyytyväisiä viikonloppuun.

↧

Matkalla

July 15, 2014, 9:57 pm

≫ Next: Mestoilla

≪ Previous: Kenraaliharjoitus Stadin saaristossa

Kesälomamatka alkoi varsin vauhdikkaasti. Sain kaksi 10-11 m/s myötätuulipäivää kun siirsin veneen yksiin Helsingistä Inkoon saaristoon. Molempina päivinä huippunopeudet lähentelivät kahdeksaa solmua. Yön vietin Lähteelässä, jossa oli myös kaksi muuta yksinpurjehtijaa. heidän kanssaan ilta vierähti leppoisasti. Porkkalan selän ylitin vajailla tehoilla. Luvatut 12(15) m/s tuulet alkoivat vasta jo ylitettyäni selän. Selällä oli tuulta 10(13) m/s ja isossa 1 reivi. Puuskissa tuo riitti runkonopeuden ylitykseen, mutta muuten jäi vajaaksi. Vastaantulijoista mukavimmilta näytti niiden meno, joilla oli taitoa ja rohkeutta ajaa maksimipurjeilla. Selkeästi epämiellyttävimmältä näytti kengurupomppailu koeajolla.

Appivanhempien mökiltä aloitimme kesälomapurjehduksen koko porukalla.

Perhepurjehdukselle keli oli mieluinen ja lapsilla kaikki hyvin.

Perillä Rödjanissa vaimo pääsi mielipuuhansa pariin.

Itse yritin onkia perheelle illallista. Pikkukalat kävivät kuitenkin syömässä vaivalla kaivamani madot.

Alkuruoaksi nautimme toast skagenit. Nti wannabe päällikkö protestoi lihapulla-annostaan.

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Hankoa. Lähdimme jo klo 8, koska halusimme päästä aikaisin perille. Edellisenä iltana olin katsonut että ennuste oli luokkaa 5-6 m/s. Tuo oli kuitenkin muuttunut yön aikana. Koska Rödjanissa oli huono yhteys ja en jaksanut katsoa ennustetta uusiksi. Täydet purjeet siis mastoon ja isoin genoa myös. Saariston suojasta juuri purjeiden noston jälkeen tuuli sitten nousi aina 9(10) m/s asti. Siinä sitten mentiin aika haipakkaa ja juuri ja juuri sain trimmattua voiman sivutuulessa kohtulliseksi. Vastaantulijat vilkuttivat iloisesti reivatuilla purjeillaan. Aallokko heilutti venettä ja perhe voi pahoin. Halusin minimoida kärsimykseen käytetyn ajan ja ajoin täysiä. Tulliniemen jälkeen meno rauhoittui ja jo puoli yhdeltä kiinnityimme Hangonkylään. Illalla syötiin hyvin kalaravintolassa ja tänään matka jatkuu.

Anteeksi huono sommittelu. Bloksy ei enää toimi ja bloggerin oma softa on huono. Antakaa vinkkejä paremmasta.

↧

Mestoilla

July 17, 2014, 12:53 pm

≫ Next: Trunsö - Maarianhamina

≪ Previous: Matkalla

Hangosta matka jatkui rankkasateiden saattelemana kohti Högsåraa. Sade-ennuste ei ihan pitänyt paikkansa. Yritimme lähteä niin, että Hanko läntisen alussa sade olisi hellittänyt. Satoi kuitenkin niin, että sade piiskasi aallot tasaiseksi. Olin laittanut fokan skuutin väärään reikään ja huomasin tuon heti noston jälkeen. Halusin laskea fokan. Samalla tuuli yltyi. Repiessäni fokkaa alas oli vaimo ollut varma, että kuolen keulakannelle. En kuitenkaan kuollut. Enkä keksi miksi olisi pitänytkään. Sää selkeni ja saavuimme Högsåraan.

Ensimmäisenä piti päästä kahvilaan herkuttelemaan.

Kippari sai herkullista suklaakakkua, mutta minipurjehtija halusi siitä tietysti omansa.

Kahvilan jälkeen vietimme varsin kivan illan uimarannalla. Lopulta söimme alkuruoan piknik-tyylisesti. Kivaa sekä aikuisille että vanhemmille.

Illalliseksi possun niskaa ja perunanyyttiä.

Aamun vietimme hiekkarannalla. Päivä jatkui kuitenkin purjehtijan painajaisena. Ei tuulta lainkaan.

Dieselin tyksutuksessa tyttö nukkui pitkät päiväunet. Isoveljellä tuli jo ikävä. Tytön herättyä isoveli halusi lukea yhdessä. Kuinka söpöä.

Vaimoni halusi minun kuvaavan tämän tötsän. Sen lisäksi meillä on veneessä paljon köysiä, mitä kutsutaan niiden väreillä. Ja lisäsi oikea ja vasen puoli. Ajan kanssa tästä pikku hiljaa...

Iltapäivällä saavuimme Trunsöön. Laiturilla meitä odotti 95 cm pitkä tapettu kyykäärme. Ihan vaan varoituksena. Vaihdoimme sandaalit saappaisiin. Meitä odotti huikeat ulkosaariston näkymät. Kaksivuotiaalle maasto oli liian haasteellinen, mutta kuusivuotias meni jo ihan sujuvasti.

Sauna oli hieno ja saimme vuoron varattua itselle mieluiseen aikaan.

Ensimmäistä saunojaa odotti kuitenkin klapisavotta. Täällä on hyvä omata mökkiläisen taidot.

Saunan terassilta oli upeat näkymät seesteiselle ulkomerelle. Näkymää katsellessa olut maistui erityisen hyvältä. Täällä ulkosaaristossa olen jotenkin kotonani. Toivottavasti huomenna saadaan tuulta. Kokka kohti länttä/luodetta.

↧

Trunsö - Maarianhamina

July 21, 2014, 12:30 pm

≫ Next: Rödhamn - perhepurjehtijan paratiisi

≪ Previous: Mestoilla

Matka Trunsöstä jatkui upeiden säiden saattelemana kohti Kökaria. Saimme täydellisen sään perhepurjehduksen kannalta. Etelänpuoleista tuulta 4- 5 m/s. Meri oli tasainen kun ohitimme Jurmon ja Utön. Kuitenkin nopeutta mukavasti 5 solmun tietämissä.

Kökarissa suunnistimme kohti Karlbytä. Vaimon kollega halusi tavata siellä ja miljöön piti olla mukava. Sivumyötäisellä tuulella puikkelihdimme kapeata veneilyväylää läpi upean saariston.

Satama ei hirveästi aktiviteetteja lapsiperheelle tarjonnut. Onneksi poika on innostunut onkimisesta ja saa ajan jo ihan mukavasti kulumaan haavin ja ongen kanssa. Haavista tosin irtosi pää ja sain sukeltaa sen ylös. Ajo satamaa oli jännittävä. Plotterin syvyysmerkinnät näyttivät välillä alle metriä keskellä väylää ja kaiku 0 m kölin alla johtuen kasvillisuudesta. Hyvin kuitenkin perille päästiin. Aamulla startattiin klo 9 kohti Degerbytä. Etelätuulella sain nostettua spinnun lähes heti ja saimme mukavasti lasketeltua kohti pohjoista. Puuskassa tosin spinnun skuutti irtosi knaapista ja aiheutti hetkeksi äksonia. Pitänee korvata nuo rapulukoilla. Sain purjehdittua tosi pitkälle länteen ennen kuin tuuli muuttui äkillisesti täysin vastaiseksi kapealla väylällä.

Degerbystä löytyi kiva uimaranta. Sinne tosin oli n. kilometrin kävelymatka satamasta. Matkalla näkyi kuitenkin kivoja omakotitaloja puutarhoineen.

Illalla ilmestyi tämä pilvihirvitys.

Seuraavana päivänä saavuimme Maarianhaminaan. Fiilikset olivat korkealla.

Pojalle oli luvattu näyttää Pommern ja sinne suunnattiinkin heti pitsaherkuttelun jälkeen. Kovia reissuja laiva ja sen miehistö on kokenut.

Kapteenilla on ollut varsin hienot tilat, mutta myös paljon vastuuta. Näin suuressa laivassa kapteeni ei enää osallistunut arjen pyörittämiseen vaan hoiti hallinnollisia asioita. Tiukassa paikassa tosi otti johdon käsiinsä. s/y Charlottalla miehistön koulutus on vielä niin vaiheessa, että päällikkö joutuu tekemään töitä laidasta laitaan aina perunoiden rapsutuksesta kannen pesuun. Satamaankin on pystyttävä ajamaan sisälle ilman luotsia.

Seuraavana päivänä vuokrasimme pyörät ja kärryn. Tuolla kulkivat mukavasti niin lapset kuin ruoka-/juomatäydennyksetkin.

Fiilis kävelykadulla oli kiva. Helsinkiin verrattuna äänimaailman muodostivat polttomoottoriajoneuvojen sijaan ihmiset. Eloisa kaupunki on tosin vain turistien myötä.

Itäpuolelta löytyy erittäin mukava uimaranta. Tämä puoli olisikin lapsiperheille kätevämpi. Venekantakin erosi melkoisesti. Nyt täällä länsisatamassa on paljon todella hulppeita luokkaa 50 jalkaisia aluksia. Vieressä oleva Linjett 37 ei juuri näytä miltään. X-43 alkaa jo hiukan erottua. Rahamiesten kokoontumisajot siis. Meidän kirppumme ei edes näy rannalle täältä välistä.

Tämä oli joku Strömsö-kokin paikka. Hauskat ruokailupaikat lapsille. Vielä kun saisi 40 dB äänieristyksen tuohon.

Proseccoa tärkeän etapin kunniaksi.

↧

Rödhamn - perhepurjehtijan paratiisi

July 27, 2014, 12:09 am

≫ Next: Savukampelaa Jurmossa

≪ Previous: Trunsö - Maarianhamina

Maarianhaminassa vietimme puolitoista päivää, mikä on meidän levottomille sieluille paljon. Toisaalta helteet kävivät niin raskaiksi, että halusimme paeta ulkosaaristoon. Se olikin todella hyvä päätös. Rödhamn osoittautui juuri sellaiseksi paikaksi, mitä purjehdukselta ja saaristosta haluamme.

Koska matka oli lyhyt olimme paikalla jo klo puoli kaksi. Se olikin hyvä asia, koska jo neljän maissa satama oli täynnä. Moni joutui jäämään ankkuriin. Laituri kiemurteli kivasti rantakalliota pitkin ja lomaan oli tehty myös ruokailupaikkoja, mitä myös me myöhemmin hyödynsimme.

Idyllisen kahvilan lomassa oli pieni soma uimaranta. Toisella puolella saarta oli upeat kalliomaisemat. Valitettavasti kamera ei ollut mukana kun kiertelimme siellä.

Tyttö rakenteli hiekkakakkuja ja poika hyppeli veteen kerta toisensa jälkeen. Vanhemmille aivan parasta kun väsyttävät itse itsensä. Kävimme myös soutelemassa kumivenellä.

Saunankin saimme varattua. Täällä oli samanlainen kiva tunnelma kuin Helsingholmissa. Valitettavasti vedessä oli tässä kohtaa sinilevää jonkin verran. Saunahetki oli kuitenkin todella kiva.

Alkupalan nautimme kalliolla lasten leikkiessä vieressä. Tunnelma oli aivan mahtava. Moni toi grillin rantakallioille.

Aamiaiseksi olimme tilanneet sämpylät. Ne saapuivatkin klo 8. Meillä tietysti oli herätty jo paljon aikaisemmin ja kaffeteltu pitkän aikaa. Tuo ei kuitenkaan haitannut.

Iloinen perhe aamiaisella. Tästä oli kiva jatkaa upeaa purjehduslomaa takaisin kohti itää.

↧

Savukampelaa Jurmossa

July 27, 2014, 4:29 am

≫ Next: Haitarimusiikkia Aspössa

≪ Previous: Rödhamn - perhepurjehtijan paratiisi

Bloggaukset tulevat nyt kovasti viiveellä, koska yhteydet ulkosaaristossa ovat olleet huonot. Rödhamnista matkamme jatkui Kökar Sandvikin kautta Jurmoon. Sandvikissa oli todella paha sinileväongelma. Laiturin ensimmäiset veneet lilluivat perunapellon näköisessä mönjässä. Illalla tuulen hiipuessa haju satamassa oli ällöttävä. Starttasimme heti aamusta kohti Jurmoa. Tuulta oli luvattu vain 2 - 3 m/s, mutta myötäinen puolelta.

Nostin spinnun heti kun pieni vire ilmestyi veden pinnalle. Korvasin leen skuutin 3 mm narulla. Spinnu pysyi kivasti ylhäällä nopeuden ollessa 2,7 - 3,5 solmua. Merta pitkin kulki ikäänkuin tuuliväyliä, joita metsästin. Yllätyksekseni sain parhaan nopeuden veden pinnalla olevan vireväylän alapuolella. Ylhäällä olevassa kuvassa koimme magical momentin kun lähes peilityynellä vedenpinnalla saimme nopeudeksi ajoittain 4,5 solmua.

Miehistö nautti purjehduksesta. Muut menivät koneilla.

Jurmoon saavuille kevyestä kelistä huolimatta kolmelta. Kahvila oli todella idyllinen ja saimme ostettua savusiikaa ja savukampelaa. Jälkimmäinen alkaa olla hyvin harvinainen herkku saaristossa.

Teimme retken saaren ympäri. Toisessa päässä saarta oli paljon kiviä. Siis todella paljon.

Kappeli oli idyllinen. Hautakivet kertoivat omat tarinansa. Mm. sodat ja lapsi-/äitikuolleisuus näkyvät näillä saaristojen hautausmailla. Ovat aina koskettavia.

Illalla herkuttelimme kampeloilla. Olivat aivan parasta herkkua. Kampela muistuttaa Välimeren kaloja. Vähän ruotoja ja todella maukas kala. Myös limppu oli parasta saaristolaatua.

Perhepurjehdus pienten lasten kanssa on sellaista tunteiden vuoristorataa. Välillä saa kokea tällaisia upeita hetkiä.

↧

Haitarimusiikkia Aspössa

July 28, 2014, 10:03 pm

≫ Next: Laguunia ja pupuja

≪ Previous: Savukampelaa Jurmossa

Jurmon jätimme auringonpaisteessa ja kevyellä tuulella. Matka Aspöseen oli kuitenkin lyhyt ja vähäisellä nopeudella ei ollut juuri merkitystä. Toistaiseksi varttitonnarimme nopeus on riittänyt oikein mainiosti saaristomatkailuun. 20 - 35 mpk:n välein on löytynyt kivoja satamia, joissa olemme halunneet vierailla.

Aspössa on kiva pieni hiekkaranta lapsille. Vaimo halusi kuvata käyttämäni lapsenkuljetustavan. Hankalakulkuisissa saarissa tämä on kätevä, koska jättää toisen käden vapaaksi.

Poika uskaltautui pelastusliiveissä mereen ja siitähän se hauskuus alkoi.

Illemmalla isäntä ja poika tarjosivat hienon musiikkiesityksen. Lapset leikkivät vieressä. Tunnelma oli mahtava. Olin niin onnellinen tuosta hetkestä.

Myös muut kerääntyivät kuuntelemaan musiikkia. Paikan nuoriso rakensi itselleen lauttaa. Sen verran helsinkiläisiä fiksumpia, etteivät lähteneet Tallinnaan, vaan tyytyivät melomaan sataman tuntumassa. Hellettä riitti. Lämpöä oli niin paljon, että välillä kastelin t-paidan märäksi. Aamulla ensimmäisenä menimme saunan rantaan uimaan. Aspö oli erittäin mieluisa kokemus ja pikkulapsiperheelle sopiva paikka. Tänne palaamme vielä.

↧

Laguunia ja pupuja

July 30, 2014, 10:07 pm

≫ Next: Pariskuntapurjehdusta

≪ Previous: Haitarimusiikkia Aspössa

Aspö-päivän jälkeen tuli peilityyni päivä. Hyödynsin Aspön varsin puhtaan veden vielä aamulla harjaamalla veneen pohjan puhtaaksi. Tuulettomana päivänä emme halunneet tehdä pitkää siirtymää koneella, vaan suuntasimme kohti Björkötä.

Björkön laguuni muodostaa upean suojaisan luonnonsataman. Kallioilla on lenkkejä. Itse kiinnityimme kiviin. Laguunin perä oli suosittu. Ilmeisesti siellä on huussit. Ainakin siltä näytti kun kumiveneellä sinne soutelimme. Kaksi rantakäärmettä näimme uimassa.

Maasto oli kaksivuotiaalle hankala. Paikka sopii paremmin vähän isommille lapsille.

Parasta paikassa on upea sisäjärvi. Vesi oli puhdasta ja lämmintä. Poika hyppeli veteen innoissaan ja minä myös. Tytölle kalliot olivat liian hankalat liikkumiseen.

Illalla paistoimme lettuja. Seuraavaksi päiväksi luvattiin hyvää etelän puoleista tuulta. Ideaalia siirtyä läpi kansallispuiston kohti Helsingholmia. Halusimme paikkaan, jossa tytönkin olisi mukava olla.

Purjehduspäivä Helsingholmiin oli upea. Saaristomerellä saa purjehtia rauhassa ilman isojen moottoriveneiden aallokkoa. Charlotta laiturissa kolmas vasemmalta. Huomaa aurinkosuoja. Ostin Biltemasta parin euron pressun ennen matkaa sadesuojaksi. Siitä tulikin tärkeä suoja paahdetta vastaan.

Helsingholmin hiekkarantassa on hyvä pohja. Pientenkin lasten on helppo olla.

Pupu ja koira olivat kiinnostavia. Aikuisille helpompaa kun kiinnostavia juttuja löytyy.

Tämä näky piti ikuistaa. Vaimo uimassa. Siihen tarvitaan yleensä noin 28 asteinen vesi. Nyt oltiin aika lähellä tuota.

Isä - poikajuttu. Kuinka korkealle pojan saa heitettyä. Käy räjähtävän voiman treenistä ja poika kiljuu riemuissaan.

↧

Pariskuntapurjehdusta

August 5, 2014, 11:16 pm

≫ Next: Isä ja poika syyspurjehduksella

≪ Previous: Laguunia ja pupuja

Appivanhemmat hakivat lapset Hangosta ja niin me saimme vaimon kanssa tilaisuuden purjehtia kahdestaan. Ostaessamme veneen 2011 poika oli 3 vuotta ja emme käytännössä ole päässeet merelle lainkaan ilman lapsia. Hangonkylästä tankkasimme herkulliset kalaostokset mukaan ja purjehdin veneen yksin itäsatamaan. Kävimme yhdessä ostoksilla ja lopulta päätimme nauttia herkullisen lounaan Makaronitehtaalla. Istuimme terassilla kaikessa rauhassa ja nautimme sataman fiiliksestä. Kello oli jo puoli yksi kun irrotimme köydet kohti itää. Oli luvattu 4 - 5 m/s myötäistä tuulta. Spinnukeliä siis.

Spinnun nostimme heti ja nopeutta mukavat 6 solmua lähes heti. Ohitimme samantien isomman fokalla purjehtineen veneen. Vaimo oli pinnassa ja oli yrittänyt pyyntöni mukaan iloisesti vilkuttaa kipparille. Oli kippari vaivoin jaksanut nostaa kätensä. Toinen kippari vastaavassa tilanteessa sisuuntui niin, että kuittasi ohittelumme pienen kamppailun jälkeen. Sen virheen teimme, että otimme sisäväylän. Kauniina päivänä isoja plaanaavia moottoriveneitä meni parin minuutin väliin ja kevyen tuulen spinnuajossa se ei ole kivaa. Ensi kerralla mennään meren puolelta. Vaimo hoiti pinnaa hienosti ja itse trimmailin purjeita. Vihdoinkin hänkin sai viettää ajan purjehtien.

Rödjaniin saavuimme kolmen jälkeen. Voi että meitä ramaisi. Lapset eivät olleet nyt aktivoimassa meitä. Tarvitsimme selkeästi virkistäytymistä. Vedessä oli vaan hiukan sinilevää. Täytin kumiveneen ja lähdimme soutelemaan vastarannalle. Kumiveneen painoraja ylittyi aika reilusti, mutta pinnalla pysyttiin. Vastarannalta löytyi puhtaampi paikka ja pulahdimme veteen. Paluumatkalla auringonpaisteen helliessä märkiä vartaloitamme totesin vaimolle, että eikö tämä ole kuin jostain Harlekiini-kirjasta. Olihan se.

Improvisoitu versio sashimista. Hangonkylän graavilohi oli todella herkullista ja shamppanjan kanssa alkupalat kuin parhaasta ravintolasta. Vaimo on kokannut upeita herkkuja koko matkan ajan. Pieni pentteri ei ole millään tavalla rajoittanut makunautintoja. Kunniakirja siitä hänelle. Muoviset kuohuviinilasit etikettivirheenä. Riedeliltä on onneksi tullut shamppanjalasit O-sarjaan. Joululahjalistaan sellaiset.

Nyt meillä oli aikaa toisillemme. Nukuimme makeasti kahdeksaan, mitä en muista tehneeni pitkään aikaan. Aamupäiväksi luvattiin hyvin kevyttä tuulta, joten ajoimme ensin koneella Jussaröön poimimaan vadelmia ja metsämansikoita. Rantasauna oli tosiaankin palanut. Harmillista. Keskipäivän jälkeen starttasimme kohti Barösundia. Luvattu tuuli oli kaakosta kääntyen itään klo kolmeen mennessä.

Liityimme Barösundiin johtavan väylään Jussarön liittymästä. Väylällä oli väkeä ihan kivasti. Samaan aikaan risteykseen sattui 3 - 4 jalkaa pidempi ihan linjakkaan näköinen vene. Merkkiä en tunnistanut. Siitä alkoi pitkä kissa-hiirileikki. Kryssi oli sen verran vajaata, että sain otettua genoasta kivasti voimaa ja pidettyä kissan takanani. Onneksi olin Aspössa puhdistanut pohjan. Vaikeimpia kohtia olivat kapeikot, joissa saaret plokkasivat tuulta. Niissä kissa saavutti kohisten massansa ja korkeamman mastonsa avulla. Liian lyhyen maston haittoja ei vaan pystynyt kompensoimaan. Tiesin, että kisu menisi vielä ohi koska tuuli tulisi kääntymään enemmän itään ja niin kävikin n. 4 mpk:n kisailun jälkeen. Kryssi kävi sen verran tiukaksi, että jouduin latistamaan genoaa paremman nousukulman saavuttamiseksi. Samalla hävisin sen voimaedun, mitä trimmaamalla olin saanut. Kisu meni ohi vain hetki ennen kuin meidän oli aika laskea purjeet ja kääntyä kohti appivanhempien mökkiä. :/

Olimme sään suhteen Hannu Hanhia. Vain pari tuntia rantautumisen jälkeen tuli ukkosrintama päälle. Vettä tuli vaakatasossa ja hurjat puuskat repivät venettä. Onneksi se pysyi kuitenkin rannassa. Seuraavana päivänä purjehdin veneen yksin Helsinkiin. Siitä tulikin jännä reissu. Ukkosrintama tuli Porkkalan päälle vain 45 min sen jälkeen kun olin ohittanut sen ja lähti seuraamaan. Mäkiluoto oli rekisteröinyt 14(16) m/s tuulia. Taivas takanani oli musta ja aaltojen harjat valkoiset. Käytännössä purjehdin pakoon minkä kerkesin. Samalla tuli kesän nopeusennätys 8,3 solmua. Keskituuli pysytteli onneksi kohdallani noin kympissä ja ei tarvinnut alkaa reivaamaan. Ilmat muuttuivat yhtäkkiä varsin epävakaiksi. Onneksi perhe ei ollut mukana.

Seuraavana aamupäivänä tein veneelle täyssiivouksen. Patjat imuroin, kuivasin ja pohjat sprayasin etikalla. Origokin tuli kiillotettua. Iltapäivällä lähdimme viettämään viimeistä lomaviikkoa minun vanhempieni mökille. Täällä onkin ollut kuuma.

↧

Isä ja poika syyspurjehduksella

September 28, 2014, 9:08 am

≫ Next: Kesä 2014

≪ Previous: Pariskuntapurjehdusta

Minua kiehtoi ajatus pojan kanssa kahdenkeskisestä syyspurjehduksesta. Ei mistään pitkästä purjehduksesta, vaan että yhdessä vietettäisiin yö lähisaaressa. Nyt viikonlopuksi luvattiin kaunista ilmaa. Tosin aika kovaa tuulta myös. Mutta tuo ei haitannut koska kovan tuulen st-fokkani oli vielä testaamatta.

Parhaimmillaan luvattiin 12 m/s lännen puoleista lauantain iltapäivälle. Tuo ei kuitenkaan toteutunut. Parhaimmillaan keli oli 10(13) m/s, kryssiä kuitenkin. Keulilla kovan tuulen fokka ja isossa yksi reivi. Käytännössä mentiin alitehoilla vaikka molemmissa pussia jonkun verran. Vain puuskissa pääsin vauhdin huumaan. Luultavasti tämä yhdistelmä toimii ok 12 m/s kryssillä. Iso vaan pitää vetää ihan levyksi. Aallokkoa oli sen verran, että ihan kivoja pomppuja otettiin Melkin eteläpuolella. Poika nukahti keulaan. En ymmärrä miten siinä pomppimisessa voi nukkua. Uusi pikkufokka toimi hienosti.

Yöksi menimme tuttuun Käärmesaareen. Rantautuminen meni hienosti kun sain tultua vastatuuleen laituriin. Jätin koneeseen vedon päälle ja se piti keulan juuri sopivasti kiinni laiturissa köysien kiinnityksen ajan. Lähdimme heti kiertämään saarta. Sen jälkeen tein meille safkat ja köllimme hetken pimeää odotellen.

Tarkoituksena oli illalla vielä paistaa makkarat ja sen jälkeen lähteä pimeässä taskulampuilla saarta kiertämään.

Kaupungin valot näyttivät idylliseltä. Tuuli oli kylläkin kova ja viilensi. Onneksi nuotio lämmitti. Saunakin olisi ollut ihan kiva juttu.

Hyvältä maistuivat makkarat ja hetki oli pojalle jännittävä. Metsäkin pimeni ympärillä ja alkoi näyttää kiehtovalta.

Metsässä oli pimeää. Koko saarta emme lähteneet kiertämään. Pienen pojan piti päästä jo nukkumaan.

Yö oli levoton. 8-10 m/s tuuli osui suoraan laituriin. Onneksi keulamme oli tuuleen. Pompimme koko yön ja tuuli tuiversi mastossa. Laiturissa myös yöpynyt 9 tn kruiseri oli levollisemmin. Aamulla heräämistä kangisti toimimaton lämppäri. Kertaakaan ei ole huollon jälkeen toiminut ja en ole asialle jaksanut tehdä mitään, koska on niin vähällä käytöllä (edit: vika oli sulakkeen kontaktissa, ei huolletussa laitteessa). Ei meillä nytkään kylmä ollut, koska yö oli lämmin (10 astetta). Aamulla olisi vaan ollut kiva saada lattiat lämpimäksi. Sanoin pojalle, että ei tulla pois peittojen alta ennen kuin aurinko alkaa lämmittämään.

Aamullakin tuuli vielä n. 9 m/s, mutta kääntyi hiukan saaren taakse. Lähdimme vielä kiertämään saarta. Pitkä tovi tuli vielä juteltua ison veneen kipparin kanssa. He risteilevät Suomenlahtea ja Itämerta ristiin rastiin. Hyvin erilaista purjehdusta meihin verrattuna. Ehkä mekin sitten joskus...

Paluumatkalle saimme upean kelin. Tuuli heikkeni hiukan ja otin rennosti pelkällä isopurjeella. Hiukan yli pari tuntia niin olimme takaisin kotisatamassa. Poika hurjan tyytyväisenä kivasta matkasta.

Paluumatkalla saimme lisäksi vielä nauttia kisailijoiden tyylinäytteistä.

↧

Kesä 2014

October 20, 2014, 11:14 pm

≫ Next: Mukavuusvarustelua osa 1

≪ Previous: Isä ja poika syyspurjehduksella

Kesän alku ei ollut paras mahdollinen. Kaikenlaista epäonnea, joista osa oli omaa mokaa ja toiset vaan huonoa tuuria. Niistä kuitenkin selviydyttiin. Kesäkuu oli kolea. Tuntui että mahtaako tästä kesää tullakaan. Yksi kauden merkittävimmistä purjehduksista sattui kuitenkin heti kauden alkuun kun pojan kanssa lähdettiin ensimmäistä kertaa kahdestaan purjehdukselle.

Kauas emme suunnanneet, vaan kiersimme vain Suomenlinnan ja yövyimme siellä. Todella kiva reissu.

Kesä ehti edetä varsin pitkälle ennen kuin sain koko poppoon kerralla paattiin. Itselläni oli suuret suunnitelmat kesälomapurjehduksen osalta. Vaimoa kuitenkin jännitti kovasti tytön takia. Keväällä tyttö nukkui huonosti ja he joutuivat turvautumaan ulkopuoliseen unikouluun. Lopulta päätettiin lähteä reissuun ilman suurempia suunnitelmia ja mennä fiiliksen mukaan.

Kuinka ollakaan säät muuttuivat upeiksi ja saimme intiaanikesän. Lapsetkin sopeutuivat veneeseen paremmin kuin olimme ikinä uskaltaneet toivoa. Päivittäiset purjehdukset muodostivat kivan päivärytmin ja joka päivä oli uusi satama koettavana. Arjen rutiinit menivätkin helposti. Keväällä ostamani kahvinkeittimen käyttö aamulla ensimmäisenä rauhoitti aamun ensihetket.

Veneeseen tekemäni pienet parannukset olivat suuressa arvossa. Tänä kesänä tavarat olivat entistä paremmin omilla paikoillaan ja monet mahdollisuudet olivat hyödynnetty. Tyttö tykkäsi kovasti nukkua päiväunet meripunkassa. Viime kesänä hän nukkui ulkona kaukalossa.

Koska kaikki sujui niin mukavasti, purjehdimme aina Maarianhaminaan asti. Tuulet olivat tänä kesänä todella suotuisia. Joskin muutaman täysin tuulettoman päivän jouduimme kokemaan. Paluumatkalla jäimme eteläiselle Saaristomerelle risteilemään ja kiertelimme muutaman päivän upeita kohteita. Matkan lopuksi saimme nauttia vielä purjehduksesta pariskuntana. Aah mitä luksusta. Säiden suhteen oli todella paljon onnea. Vain yksin tekemilläni siirtopurjehduksilla tuulet nousivat yli 10 m/s. Itse vietin kesälomalla veneellä päivän vaille kolme viikkoa. Perheelle tuli noin kaksi viikkoa.

1. Tärkeä etappi

Kihdin ylitys. Saavuimme Kökariin upealla 5 m/s etelätuulella. Meri oli todella lempeä meitä kohtaan.

2. Mahtavin paikka

Björkön sisäjärvi oli huikea kokemus. Tyttö oli tänne vielä liian pieni, mutta pojan kanssa uimme ja hypimme pitkät tovit.

3. Lapsiperheen paratiisi

Rödhamn oli kaikkea mitä olemme saaristolta toivoneet. Molemmat lapset olivat haltioissaan ja lämpimässä vedessä oli mukava uida.

4. Upein purjehdus

Kiitos appivanhempien saimme vaimon kanssa kokea rentoa purjehdusta kahdestaan. Ensin spinnuttelua Hangosta ja seuraavana päivänä tiukkaa kryssiä kohti Barösundia. Kun vielä safkatkin olivat aivan luksusta olivat nämä pari päivää kesän parhaimmat.

5. Vinkkejä

Hangonkylän På Krokenin viereisestä myymälästä ja Maarianhaminan länsisataman eteläpuolella sijaitsevasta Fisk Kojanista on hyvä tankata jääkaappi täyteen herkullista kalaa. Mukaan ostamamme hätäruokavarasto säästyikin syksyn arkiruoaksi. Voi toki olla että niitä Jalostajan säilykelihapullia ei syödä koskaan.

Viimeisen purjehduksen tein 4 - 5.10 Käärmesaareen. Keli oli tuolloin vielä mukavan lämmin (8-10 astetta) ja kotikulmilta oli toinenkin venekunta siellä. Ilta meni kivasti nuotiolla turistessa. Vene nostettiin 13.10. Se oli juuri oikea aika. Nyt viikon 43 lopulla alkavat lämpötilat mennä öisin alle nollan ja muutenkin on ollut varsin märkää.

↧

Mukavuusvarustelua osa 1

May 30, 2015, 8:21 am

≫ Next: Keularustin korjaus

≪ Previous: Kesä 2014

Charlotta tönöttää iloisesti vielä puutarhakoristeena. Odottelen uutta tilaustyönä tehtävää rustihelaa keulaan. Kevättöitä on pitkittänyt mm. pitkittynyt virusinfektio, jonka takia olin kaksi viikkoa sairaslomalla. Ja kun en ehtinyt saada piirustuksia eteenpäin ennen tuota tapahtumaan, nyt sitten odotellaan. Odotellessa on hyvä tehdä juttuja, jotka olin ajatellut säästää myöhemmäksi. Viime kesänä lomalla kyllästyin virittelemään latureita ja sähköjohtoja perheen tarpeisiin. Heräsi ajatus maasähkön asentamisesta. Sitlootaankin on pöytä tilattu. Tyttö kun alkaa olla jo sen ikäinen, että ei toivottavasti itsekseen putoile mereen ja haaveilemme rauhallisista illallisista ulkotiloissa kauniissa saaristossamme ilta-aurinkoa ihaillen. Pöytää ei valitettavasti saatu toimitettua tälle viikonlopulle.

Marineasta hain Clix power mini maasähköjärjestelmän. Ihan peruspakettiin en tyytynyt, koska halusin molemmille akuille oman laturin ja lisäksi riittävästi pistorasioita kulutuselektroniikkaa varten. Pääpistokkeen sijoitin sitlootan hanskalokeron suojaan. Vaikka liittimessä on korkeahko ip-luokitus, oli tuo sijainti mielestäni optimaali veneessäni. Suojassa sateelta ja mekaaniselta rasitukselta sekä tuosta oli helppo jatkaa maasähkökeskukselle.

Maasähkökeskuksen ja pääakun laturin sain mukavasti piiloon pentterin alla olevaan tilaan. Keskus oli kivan pieni. Asennuksen kannalta tila oli hankala, koska työasennot vaan olivat huonoja ahtauden takia. Johdot sain kivasti vedetty maasähköliittimeltä keskukseen ja sieltä jakotukille, jonka kiinnitin sängyn jalkopään alapuolella olevan säilytystilan kattoon. Sieltä jakotukista sähköt jaettiin kolmelle pistorasialle, joista yksi näkyy yllä olevassa kuvassa.

iPadien etc. latausta varten kiinnitin tuplapistorasian kuvan osoittamaan paikkaan. Tuossa se on kivasti piilossa, mutta kuitenkin helposti käytettävissä. Lisäksi paikka on turvallinen ladata laitteita, koska ne saa suojaan tuohon tilaan. Pistorasiat ovat kuitenkin kivasti lähellä, jos vaikka haluaa käyttää pentterissä esim. sauvasekoitinta, mikä oli förstin toive. Pentterissä tulee siis syntymään uusia herkkuja ensi kesänä. Hyvän kipparin ominaisuuksiin kuuluu, että förstin toiveet tulee ottaa huomioon ja mahdollisuuksien mukaan täyttää. Siitä on hyvät purjehduslomat tehty.

Kolmannen pistorasian sijoitin vara-akun laturin kanssa vaatekaappiin. Tuota laturia ei todennäköisesti tarvitse kytkeä kuin pari kertaa kesässä ja siten sitä voi käyttää elektroniikkahärpäkkeiden latailuun tarvittaessa. Pistorasia on lisäksi lähellä keulakajuuttaa, joten palvelee samalla sitä osaa veneestä. Eiköhän tällä setillä ole meidän perheen tarpeet tyydytetty.

Elena blogista Proviantti haastoi meidät Liebster awardiin. Yleensä kun nämä haasteet saavuttavat meidät, on ne jo kiertäneet kaikki muut. Ts. en lähde eteenpäin viemään, mutta kivoihin kysymyksiin voin toki vastata.

Mihin olet tyytyväinen nykyisessä veneessäsi, mikä on toisin seuraavassa?

Vene on ollut nautinto purjehtia. Sopivan eloisa ja haasteellinen tässä vaiheessa. Tilat ovat lisäksi juuri ja juuri riittänet usean viikon kesälomapurjehduksillekin. Alunperin mietimme ahtaampaa venettä. Onneksi kuitenkin päädyimme tähän. Seuraava vene on todennäköisesti 4 - 6 jalkaa pidempi perähytillinen C/R vene. Lottovoittoa odotellessa.

Oletko ylittänyt avomeritaipaleita? Haluaisitko edes?

En ole. Haluan että lapset ovat itsenäisempiä ennenkuin lähdemme avomerelle. Vaimon pitää pystyä olemaan ulkotiloissa. Sisällä tulee isossa aallokossa helposti paha olo. Lisäksi meillä on kotimaan saaristoakin vielä paljon tutkittavana eikä vielä kiire lähteä merta edemmäs kalaan.

Mikä veteen pudonneista tavaroista harmittaa eniten?

Yleensä on yhdet aurinkolasit menneet mereen per kesä. Kovin kalliita en siksi enää osta.

Kuinka kylmässä vedessä menet uimaan?

Viime vuoden kesäkuussa tuli sukelleltua veneen alla 10 asteisessa vedessä, kun lokianturin läpivienti alkoi vuotaa. Sellainen 18 astetta alkaa olla jo ihan ok.

Onko sinulla kasvimaa tai parvekekukkia, miten ne hoituvat veneretkien aikana?

Meillä on puutarha, joka pärjää miten pärjää. Mitään jatkuvaa kastelua tarvitsevaa emme ole istuttaneet ja kasvihuonekin on enemmän huvimaja ruokapöytineen.

Mikä on venekeittiösi bravuuri?

Tattirisotto ja lampaan kare on yksi helppo suosikki, mutta meillä on paljon hyviä ruokia pizzoista revittyyn possuun. Försti lukee aktiivisesti Ruoka Gloriaa, Soppa 365:sta jne. ja kokeilemme lähes viikottain uusia reseptejä.

Mikä on vinkkisi hyvään elämiseen veneessä?

Ordnung muss sein. Jokaisella tavaralla pitää olla oma paikkansa ja vain yksi paikka. Veneen koloihin ja lokeroihin hukkuu helposti tavarat ja kun niitä ei sitten tarvittaessa löydäkään, hermothan siinä menee. Epäjärjestys ei vaan toimi. Lisäksi pitää hyväksyä, että pienessä veneessä monta ihmistä ei pysty hääräämään samaan aikaan. Pitää löytää rutiinit, jotka toimivat. Lisäksi kaikenlaiset pienetkin parannukset voivat tulla matkan aikana suureen arvoonsa. Itse on joka kevät tehnyt veneestä entistä mukavamman seuraavaa kesää varten. Miehistön viihtyvyyden kannalta on tärkeää, että etapit ja päiväohjelmat suunnitellaan niin, että kaikilla on kivaa.

Mistä haaveilet tällä hetkellä?

33 jalkaisesta C/R veneestä. Olen kuitenkin varsin tyytyväinen jos saamme hyvän purjehduskesäloman perheen kanssa.

WordPress vai Blogger, miksi?

Seuraavaksi varmasti WordPress, koska Blogger suttaa kuvia. Blogger oli kuitenkin helppo aloittaa aikoinaan.

Oletko yhdistänyt blogiisi sosiaalista mediaa (Facebook, Twitter, Instagram)?

En ole. Olen pitänyt kaverit poissa blogistani ja jättänyt sen lukemisen ihmisille, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita purjehduksesta/saaristosta. Toki sukulaiset käyvät vakoilemassa tekemisiämme.

Miten muut voisivat mielestäsi parantaa blogejaan (yleisesti)?

Jokainen saa kirjoittaa blogiaan kuten haluaa ja tehdä siitä itsensä näköisen. Ihan kiva etteivät ole toistensa toisintoja.

↧

Keularustin korjaus

June 8, 2015, 12:28 am

≫ Next: Vihdoin vedessä

≪ Previous: Mukavuusvarustelua osa 1

Perjantaina sain vihdoinkin osat keularustin uusimista varten. Prosessina tästä tuli aika pitkä, koska en halunnut lähteä osaa itse tekemään, vaan piti luottaa toisiin. Tarvittiin laserleikkausta ja hitsausta. Viikkoja vierähti tässä aivan liian monta, mutta nyt on vene vihdoin valmis vesillelaskua varten. Kuskia en tosin uskaltanut tilata ennen kuin sain osat asennettua. Epävarmuustekijöitä oli liikaa ilmassa. Työ oli hankaaluusasteeltaan erittäin korkea hankalan tilan takia. Enpä sitten kuljetusta saanut tälle viikolle enää järjestettyä. Ennen jussia saan kuitenkin veneen veteen. Aikasta noloa kuitenkin.

Tuon näköinen siitä sitten tuli. Vanhasta ei ole kuvaa, mutta oli varsin onneton räpellys. Tuenta keularankaan oli väärässä linjassa ja rusti ei myöskään tarjonnut riittävästi tukea horisontaalisia voimia eikä vääntöä varten. Tuo aiheutti hiushalkeamia gelcoatiin ja vesivuodon etukajuutan kaappiin. Olihan kuitenkin jotenkin kestänyt 32 vuotta. Eli ei täysin kelvoton kuitenkaan. Uuteen rustihelaan tein reiän myös st-fokan plokille. Sen takia hela on käännetty keulan puolelle. Ts. helaan kohdistuva veto on tuettu sinne. Laippa on lisäksi leveä jolloin rusti ei pääse vääntymään. Toive olisi jossain vaiheessa päästä kokeilemaan +14 m/s kelejä ja siksi en halua maston tuennan kanssa ottaa mitään riskejä. Suunnittelin osan ns. varman päälle. Tällä tavalla rustista saadaan mielestäni myös tiivis ja peitot pysyvät kuivina keulan kaapissa. Osa toimii myös astinlautana.

Uusi rustihela olisi ollut mahdoton asentaa veneen sisältä. Käden pituus ei vaan riittänyt, koska ankkuriboxi oli tiellä. Jouduin tekemään aukon asennusta varten. Tuostakin mahtoi tosin vain yksi käsi kerrallaan, mikä teki hommasta haastavaa. Jouduin kiinnittämään osan useamman kerran jotta sain tukirautojen mitat otettua. Loppukiristyksessä piti pyytää vaimo avuksi veneen sisäpuolelle.

Uutta rustihelaa varten tein uuden tuennan keularankaan oikeaan paikkaan samassa linjassa keulaharuksen kanssa. Tuohon ei vaan löytynyt riittävän lyhyttä vanttiruuvia, mikä hankaloitti hommaa. Tuin rustihelan myös vanhaan keulan läpivientiin. Osa on lisäksi kiinni vielä kuudella ruuvilla ja mutterilla. Uskoisin että nyt voin luottaa osan kestävyyteen. Ankkuriboxin poistoletkun ruostunut klemmari tuli vaihdettua samalla.

Työssä oli monta vaihetta. Ensimmäisenä piti ottaa mitat ja laskea oikeat kulmat, piirtää pahvi- ja voipaperimalleja. Sitten mallintaa 3D-mallit, teettää osat ja asentaa ne. Hitsarin taivutuskin jäi 10 astetta vajaaksi. Onneksi veneen pukista löytyi kohta, jossa sai rautakangen kanssa hienosäädettyä kulman kohdalleen. Onneksi homma on nyt pulkassa.

↧

Vihdoin vedessä

June 17, 2015, 1:01 pm

≫ Next: Kohti sumua ja sen läpi

≪ Previous: Keularustin korjaus

Eilen aamupäivällä koitti vihdoin hetki, että oli aika siirtää puutarhakoristeena nököttänyt Charlotta mereen. 15 min ennen sovittua aikaa kuskilta tuli soitto, että auto vuotaa öljyä. Ei voi olla totta, ajattelin. Eikö ennen juhannusta saada venettä veteen? Nosturiauto saatiin kuitenkin korjattua pikavauhtia ja vene ehjänä veteen. Jännitän aina näitä siirtoja. Kuskit tekevät pitkiä päiviä ja kaikenlaisia inhimillisiä virheitä sattuu. Nyt ei onneksi sattunut.

Vietin pitkän illan veneellä rikiä säätäen. Keularusti ja vanttiruuvit olivat uudet. Vanhoja mittoja piti käyttää lähinnä suuntaa antavina. Uudet pronssiset vanttiruuvit olivatkin todella kevyt kääntää. Aika fiiliksellä piti kiristää. En halunnut venettä ihan banaanille. Hyvänä mittarina veneessä toimii wc:n ylöskäännettävä kansi. Kun se alkaa nostaessa jumittaa sopivasti, niin riki on sopivan kireällä.

Sain onneksi veneen purjehduskuntoon eilen illalla ja tänään katselin, että mukavaa 8 - 9 m/s tuulta oli luvattu illalle. Ei muuta kuin kauden ensimmäinen purjehdus käyntiin. Se on aina se jännittävin, koska pitkän talven jäljiltä taidot ovat aina hiukan ruosteessa. Nyt melkein kaikki meni lähtiessä ok, mutta ylimmän latan olin työntänyt huolimattomasti paikoilleen. Sen fiksasi kuitenkin puolessa minuutissa.

Tuulta oli tosiaankin mukavat 8 - 9(10) m/s aina klo 20 asti. Tasaisella vedellä tuo on sopivasti eloisaan purjehdukseen. Tuntui niin mukavalta tuntea taas merituuli kasvoilla ja tuulen voima. Riki tuntui olevan kohdallaan. Täydellä isolla pääsi mukavasti ja ei tarvinnut hirveästi edes purjeita latistella. Vanhoilla ajolinjoilla pääsin kryssimään ulos merelle Särkän vierestä.

Tällä yhdistelmällä oli jo varsin laaja kokoelma päivämerkkejä. Piti ihan tarkastaa noiden sivumerkkien merkitykset. Ohjailukyvytön alus, joka pitäisi ohittaa tältä puolelta. Ruoppaustoiminta toisella puolella.

Meren auetessa aallokkokin muuttui. Otin suunnaksi Harmajan. Tämä 8 - 9 m/s on siitä kurja välikeli, että aallokko on aika lyhyttä ja rysähtelee keulaan. Yksin purjehtiessa tuolla ei nyt niin hirveästi merkitystä ole. Sitlootassa on aika mukavat oltavat.

Aallokossa uuden kaulahelan tiiviyskin tuli testattua. En purjehduksen jälkeen löytänyt vettä keulan kaapista, ts. lupaavalta vaikuttaa. St-fokan plokillakin on nyt oma reikänsä ja sen saa kunnolla sakkelilla kiinni.

Rantautuminenkin meni ongelmitta ihan kuin ei olisi talvea välissä ollutkaan. Vaatetta olisi voinut laittaa enemmän päälle. Ja siksi lämmin kuppi mehua olisi maistunut suklaapatukan kanssa. Kolme vuotta sitten 16.6. vaimon ollessa viimeisillään raskaana purjehdimme Pihlajasaareen ja söimme terassilla t-paidoissa. Menee tämä ilmastonmuutos nyt ihan väärään suuntaan.

Tästä se lähtee.

↧

Kohti sumua ja sen läpi

June 22, 2015, 1:22 pm

≫ Next: Viikonloppu yksinpurjehtien

≪ Previous: Vihdoin vedessä

Juhannus meni appivanhempien mökillä. Poika innostui onkimisesta ja sillä saatiin aikaa vierähtämään aika kivasti. Sunnuntaina aamupäivällä lähdimme kuitenkin takaisin kotia kohti, koska halusin päästä myös purjehtimaan. Tavoitteena oli päästä jo perinteeksi muodostuneelle yön yli retkelle Suomenlinnaan pojan kanssa. Kiirellä kaupan kautta veneelle ja klo 14 saimme irroitettua köydet. Aurinko paistoi ja oli luvattu ok tuulta.

Satamassa paistoi aurinko. Tuossa vaiheessa riitti puuhaa sen verran, että en edes kiinnittänyt huomiota edessä olevaan sumurintamaan. En ole vastaavaa tähän aikaa päivästä kokenut. Poika auttoi pinnassa, jotta sain purjeet viritettyä paikoilleen ja fendarit pois. Lähdössä hän auttoi irroittamalla ja vetämällä sisään juoksuköyden.

Nyt pojalle voi jo antaa erilaisia tehtäviä. Ihan hyvä että hänelläkin on puuhaa.

Sumurintama iski vastaan. Olin toivonut kirittäjää kuvassa näkyvästä veneestä, mutta se kääntyi 180 rintaman tullessa päälle. Itse en halunut luovuttaa, koska olin odottanut tätä purjehdusta paljon.

Näkyvyyttä oli kuitenkin sen verran ettei ollut pelkoa laivojen alle joutumisesta tai lauttoihin törmäämisestä tutuilla vesillä. Toki olin valmis palaamaan takaisin tilanteen niin vaatiessa. Tuuli tuli lähes vastaisesti Särkän kohdalla ja jouduin kryssimään pahimman kohdan. Siitä kuitenkin päästiin läpi väljemmille vesille. Joitakin veneitä tuli vastaan.

Suomenlinnan eteläpuolella olimme poissa laivareiteiltä. Muureilla näkyi paljon ihmisiä kulkemassa. Pian kaksi rajavartiolaitoksen alusta meni vauhdilla ohi kohti itää. Kävin Kustaanmiekan lähellä ja käännyin takaisin. Tuuli alkoi himmata ja en oikein saanut fiilistä purjehdukseen.

Yritimme ensin vapaalle aisapaikalle, mutta Charlottalla on sen verran pyöreää muotoa keskivartalossa, että ei vaan mahtunut. Jouduimme kiinnittymään kyljittäin. Kulkemisen kannalta helppoa, mutta ei anna samalla tavalla yksityisyyttä.

Tunnelit pitää tietysti aina käydä katsomassa.

Sumun ympäröimänä Suomenlinnakin näytti toisenlaiselta. Ihan uudelta nähtävyydeltä. Veneelle palattuamme parkkeerasi taaksemme iso flybrige moottorivene. Isä tyttärensä kanssa.

Pikaruokaa veneilijän tapaan. Äkkiä piti saada ruokaa, jotta päästiin pojan uuden mielipuuhan onkimisen pariin. Perunoiden kiehuessa tein aamuksi sämpylät valmiiksi. Luvattiin meinaan sadetta ja halusin muutenkin äkkilähdön työpäivän takia. Ruoan jälkeen pakkasimme onget ja omasta kompostista poimitut madot mukaan. Suuntasimme läheiselle laiturille. Kala ei kuitenkaan syönyt. Oli ehkä kuitenkin vielä liian aikaista. Vaihdoimme paikkaa ja sama homma. Lopulta päätimme ettei kannata mennä merta edemmäs kalaan ja palasimme onkimaan omaan veneeseemme.

Pian flybrige-veneen kannelle ilmestyi poikaa ehkä hiukan vanhempi tyttö ongen kanssa. Kala alkoi vihdoin syömään ja hauskaa oli. Vaikutti kuitenkin että meidän oman kompostin madot olivat enemmän kalojen mieleen kuin heidän kaupasta ostetut. Juteltiin niitä ja näitä. Kävin välillä kajuutassa ja lapset saivat onkia keskenään. Klo 21 tuli kuinkin iltafanfaarien ja lipunlaskun aika. Samalla vetäydyimme kajuuttaan, koska halusin lämmöt päälle ja luukut kiinni.

Lämppäri loi miellyttävät olosuhteet veneeseen. Poika haluusi nukkua salongissa kanssani. Ennen nukkumaanmenoa katselimme molemmat omia juttuja ja söimme naksuja. Pian tuli kuitenkin pojan nukkumaanmenoaika. Katselin että ei oikein uni tullut ja jotain kovasti pohdiskeli. Yhtäkkiä hän tokaisi; "luulen että en enää koskaan näe uudestaan sitä tyttöä". Siinä kohtaa nielaisin ja sanoin; "eihän sitä koskaan tiedä jos vielä näissä satamissa kohdataan, oliko hän kiva tyttö?""Juu" poika vastasi. Voi kauhistus.

↧